Vallankumoaja

Kuluttajapatriotismi kunniaan

  • Suomalaisen tuotteen tunnistaa tästä merkistä.
    Suomalaisen tuotteen tunnistaa tästä merkistä.

Kokoomus-puolueen virallinen nimi on Kansallinen Kokoomus. Useimpien nykykokoomuksen ulostulojen ja edesottamusten perusteella sen kannattaisi harkita nimeä Ylikansallinen Kokoomus ja vaihtaa värimaailmaa sinivalkoisesta joksikin muuksi. Viimeisimpänä esimerkkinä kansanedustaja Elina Lepomäen kirjoitus ”Suosi suomalaista” vie ojasta allikkoon.

 

Kirjoituksessaan Lepomäki argumentoi, että vastoin yleistä uskomusta, kotimaisten tuotteiden suosiminen kaupan hyllyllä on haitallista Suomelle. Hänen mukaansa kotimaisten tuotteiden suosiminen ”vääristää markkinoita”, nostaa hintoja ja alentaa tuotteiden laatua.

 

Lepomäki samastaa kotimaisten tuotteiden suosimisen protektionismiin ja puhuukin näistä iloisesti sekaisin. Näillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä keskenään. Protektionismi on kotimaisten tuotteiden suosimista valtiovallan toimesta esimerkiksi suojatulleilla ja verotuksella, kun taas yksittäisen kuluttajan kotimaisten tuotteiden suosiminen on vapailla markkiinoilla tapahtuva kulutusvalinta.

 

Lepomäen kaltaiset markkinaliberaalit syyllistyvät usein eräänlaiseen markkinoiden mystifiointiin. Tässä ajattelussa markkinat eivät olekaan enää ihmisten toiminnan mukaan määräytyvää vaihdantaa, vaan jonkinlainen yliaisitillinen voima tai moraalijärjestelmä, joka ohjaa ihmisten toimintaa. Tällöin ihmisten on mahdollista toimia ”väärin” markkinoita kohtaan, joka sitten rankaisee korkealla hintapreemiolla ja huonolla laadulla. Näin ollen ostopäätöksillä ei voi tehdä arvovalintoja, koska markkinat ovat arvo sinänsä.

 

Hintalaatu-suhde

 

Lepomäen kirjoituksen ydin nojaa hintalaatu-suhteeseen. Kotimaisen suosimisessa on riski, että tuotteen suomalaisuus saa ”ylipainon” suhteessa hintaan ja laatuun, mikä johtaa ensimmäisen nousuun ja jälkimmäisen laskuun.

 

Lepomäen ajattelu on yksinkertaistettua ja ristiriitaista. Siinä missä markkinoiden toiminta näytetään toisaalla mekaanisena ja ennustettavana, toisaalla jätetään sattumalle sijaa. Esimerkiksi yritykset saattavat hänen mukaansa ”unohtaa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvat kasvuhaaveensa”, koska saavat tuotteensa myytyä kotimaassa ”ylihintaan”. Tässä ei ole kuitenkaan järkeä. Yritykset pyrkivät toiminnallaan mahdollisimman suureen voittoon, joten ei ole mitään syytä olettaa, että ne lopettaisivat kasvun siksi, että jossain toimiminen on liian helppoa.

 

Mitä tulee nousevaan hintaan ja laskevaan laatuun, Lepomäki ajattelee ilmesesti, että jos yritys ei joudu kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa, se ei joudu kilpailemaan ollenkaan. Oikeassa elämässä kuitenkin maiden sisältä löytyy yleensä useampi kuin yksi kunkin hyödykkeen tai palvelun tuottaja. Näin ollen kotimaan sisälläkin esiintyy kilpailua, joka heijastuu tuotteiden hintaan ja laatuun.

 

Omavaraisuus

 

Lepomäki argumentoi myös, ettei protektionismi ole hyväksi myöskään ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi. Aiemmin puolustin kotimaista suosivia kuluttajavalintoja, mutta nyt puolustan protektinismia. Lepomäen mukaan Suomessa tulee keskittyä sellaiseen tuotantoon, josta ollaan valmiita maksamaan Suomen ulkopuolella, koska ”siitä pitävät parhaiten avoimet ja vapaat markkinat huolen”. Jälleen markkinat näyttävät ylimaallisen voimansa. Argumentti on sinänsä hyvä, mutta entä jos ja kun tulee maailmantilanne, jossa vapaat markkinat eivät enää pidä huolta? Nyt tästä on saatu jo esimakua EU:n ja Venäjän molemminpuolisten pakotteiden muodossa.

 

Epävarmat ajat Lepomäki kuittaa toteamalla, että lyhyellä tähtäimellä varmuusvarastot ovat tehokkaampi tapa varautua, kuin omavaraisuuteen tähtäävän tuotannon tukeminen. Varmuusvarastot ovatkin tärkeitä esimerkiksi katovuosien varalle, mutta vain lyhyellä tähtäimellä, kuten Lepomäki itsekin toteaa. Ilman omaa tuotantoa, suurinkin varasto tyhjenee aikanaan. Ei ole tervettä elää vain säästöjen varassa, joita sivumennen sanottuna, Kokoomushallitus on ajanut alas.

 

Ruoka- ja energiaomavaraisuus liittyvät olennaisesti itsenäisyyteen. Harvapa haluaisi, että Suomi olisi kokonaan esimerkiksi venäläisen tuontienergian tai elintarvikkeiden varassa. Historia on osoittanut, että myös muut maat kuin Venäjä, voivat heittäytyä hankaliksi. Tämän takia Suomen ei kannata olla muista maista riippuvainen enempää, kuin on välttämätöntä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Tähän vielä lisäys, että tuotteen valmistusmaa on osa tuotteen brändiä samalla tapaa kuin valmistajan nimi. Kaikkea ei voi ajatella pelkällä teknisellä hinta-latu-suhteella.

Pirjo Jokinen

Patrionismi ja patriarkaalisuus.. Eiköhän sille naura jo naurismaan aidatkin..

Kansainvälisyydessä ei ole mitään vikaa. Minä en kaipaa lapuusaikojani, sitä asumista liian ahtaasti rosiipohjaisessa hirsitalossa, jonka lattialankut aamulla herätessä oli kuurassa, villafiltti pisteli ikävästi nukkuvaa ja flanellipyjama kiertyi kylkeä kääntäessä. Äidin piti herätä kukonlaulun aikaan virittämään valkeet pesiin kun oli iallalla saanut kannettua puut ja vedet sisään aamua varten, tyhjentänyt laskiämpärin ja äijä huiteli missä huiteli saapuen kotiin ruoka-aikana pitämään samalla ankaraa kuriaan ja purkamaan vitutuksiaan..

Omavaraistaloutta. Vain sähkövalo ja Valmetti jolla kynnettiin, muut työt tehtiin lihastyövoimalla.. Ei ollut varaa ostaa ulkomaista eikä ollut edes tarjolla aluksi..

Se oli -56-64.. Sitten alkoi tapahtua. Meille ostettiin Boschin seinäjääkaappi kun isän veli ryhtyi edustajaksi ja alkoi ilmestyä seinän taa mummullekkin vispilää ja vaikka mitä härpäkettä..

Olen kyllä itse käynyt käsityökouluja. Osaan kyllä periaatteessa tehdä vaikka nokkosesta lankaa ja kangaspuita olen louskutellut, mutta että pitäis palata perse edellä puuhun? Hah hah hah.. Johan vitsin murjasit! :D

Lisäys:
Valmius omavaraisuuten meillä kyllä on. Sen takiahan meitä käsityöläisiäkin yhä on koulutettu ja koulutetaan että löytyy osaamista jota voidaan sitten muuttaa laajemmaksi osaamiseksi, mutta ettäkö nyt ois tarvetta lähteä kiireesti keräämään nokkosia, nikkaroimaan häkilöitä ja loukuttimia? Keräämään pajunkuorta että saadaan suolatut vuodat parkittua?

Kukin vois tykönään tietenkin vaikka anarkismin, itsellisyyden ja ihan vaikka terapian, paremman ymmärryksen, käsittämisen vuoksi olla leikkimättä niin herraskaista ettei osaa tiukan paikan tullen itsestään tai muista huolehtia. Harrastuksenahan monet fiksut ihmiset tekeekin käsitöitä ja niistä on taas alettua innostua uudelleen kun omina nuorusaikoinani ymmärrettävästi oltiin kyllästytty siihen kotikutoisuuteen. Omalla äitelläni on peukalo keskellä aivoja ja hän ommella rääpi meille vaatteita, ziisus! Ajoittain oli sitten masentunut tai ylityöllistetty ja kun vaatteet kävi pieniksi, villatumput huopui märkinä ja kun ranteen ja hihan välissä oli monta senttiä paljaana niin räkähän valui pitkin naamaa ja nokanaluset oli ruvella.. Surkeetahan se oli. Eipä ollut tarjolla muuta.. :(

Kaikista ei ole ompelijoiksi, ei kaikista viljelijöiksi, joistakuista ei ole oikein mihinkään, mutta yhteistyössä on voimaa sanoo osuuskauppaväki ja tuotannion tehostaminen ja kansainvälistyminen on oikein hyvä juttu.

Sen tajuavat varmaan myös Sweitsiläisetkin? Ei sielläkään kaikki kaikkea osaa ja se kansanvaltakin on siellä suhteellista ja budjetoitua.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Suomen ei pitäisi tuottaa huoltovarmuuden vuoksi järjettömiä määriä maitoa. Järkevämpää olisi viljellä runsaasti erilaisia kasviksia ja hedelmiä jotka kasvavat täällä.

Pirjo Jokinen

Rupeeppas viljeleen.

Voit haastaa esmes Saarioisten Sahalahlen elintarviketeollisuuden ja tuotannon.

Aika usein olen n.5v:n aikana huristellut halki niiden mittavien peltojen joilla kasvaapi kaaleja, salaatteja ja vaikka mitä, sipulia, porkkanoita, lanttuja, perunoita.. Kun yks sato on korjattu, niin kohta on taas uutta istutettu.. Porukkaa kykkii ja pyllistelee pelloilla lähes aina kun ohi mennään..

Siitä vaan puheet teoiks. Reippaasti! :)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Puhuin tässä valtion tukemasta maataloudesta. Sinä puhut taas jostain aivan muista asioista.

Vai tarkoitatko että valtion maataloustukia tulisi antaa jokaiselle yksityiselle omaan käyttöön viljelevälle taholle?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Monimuotoinen pienissä yksiköissä toteutettu viljely olisi huoltovarmuuden kannalta paras. Tähän kuvioon sopisivat ne hedelmät ja kasvit.

Pirjo Jokinen

Kukas maksaa sitten kaiken sen laaduntarkkailun, terveystarkastajat joka pikku yksikössä, kaiken sen valtavan byrokratian jota tarvitaan aina vaan enemmän lisää kun tuotantoa hajautetaan?

Ja kukas pystyy koneellistamaan valtavan määrän pikkutiloja?

Teheotonta ja kallista.

Teillä on varmaan varaa maksaa?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #7

Luot ongelmia ennenkuin ne edes tulevat esille.

Useat lähellä olevat pientilat voisivat muodostaa toimivan kokonaisuuden, jota voitaisiin holhoa byrokraattisesti jos se olisi muka tarpeen.

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #10
Pirjo Jokinen

Juhani Perttu, esittelet itsesi näin: "Isä, insinööri, yrittäjä, maanviljelyn harrastaja. 1800-luvun loppupuolen arvot ja teknologia viehättävät."

-Et siis saa elantoasi pienviljelijänä vaikka sinulla olisi mahdollisuudet jo nyt olla pienviljelijä? Mistä kiikastaa? Elämmekö mielestäsi holhousyhteiskunnassa? Kuka estää sinua pienviljelemästä niin että tulisit sillä toimeen?

Pirjo Jokinen

Pientilallisen auvoisaa elämää

https://www.youtube.com/watch?v=zJb-t4j0a8s

Kuka sitä kaipaa?

Netissä pientilalliset valittaa kun ei tiluksilla tule toimeen.

Niin.. tulisko sillä sitten toimeen jos purettais kaikki infra että päästäis tuolle tasolle, jossa on oltu jo? Mikä tuossa on muka viehättävää ja haluttavaa? Ei mikään! Minä olen elänyt noina aikoina. Isä ei tosin ryypäänyt eikä sillä ollut edes asetta mutta se sai rumaa jälkeä aikaiseksi ihan paljainkin käsin saatikka remmillä ja solkipäällä.

Nykyinfrassa ei oinnistu sellainen, mutta nykyinfraan pitää olla varaa ja se ei onnistu palaamalla mihinkään idylleihin. Tai "idylleihin"..

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Suomalaisten pitää ottaa oppia venäläisten datshakulttuurista ja hyötyviljelystä. He tuottavat itse valtavasti juureksia, vihanneksia ym. omaan käyttöön. Kehotan todella käymään katsomassa millä huolellisuudella ja rakkaudella omia pikku viljelyksiä hoidetaan. Ne ovat uskomattoman hienoja.

Toimituksen poiminnat